kolmas. Mut puhutaamme nyt tästä päivästä. Voiko olla suurempi elämän pieni asia kuin se, kuinka saa herätä toisen tullessa kysymään, että voinko toimia hetkisen mikrotukihekilönä? Siis ei voi, ja mikäs sen mukavampaa kuin silmät kierossa ryhtyä asentamaan tulostinta. No en osannut ja painuin samanten takaisin peiton alle, se oli varmaan fiksuita tänään.

Hauskinta tänään oli ehdottimasti Vesimursun kanssa syömässä. Subin lämpimät leivät edessä juttu luisti kuin unelma. Puhuttiin perinteikkäästi miehistä, jotka molemmille ovat jonkun tasoisia ongelmia. Jäkkäri pulttasi minulle aamulla, kun en valitettavasti päässyt hoitamaan hänen juoksevia asioitaan. Kappas, aivan kuin minulla ei olisi elämää (ok, ei oo yleensä, mut nyt kerrankin oli...). Niin ja mikä järki on toisen vapaapäivänä laittaa aamulla 06.17 viesti, kuinka autuasta muuttaminen on? Aivan, ei mikään. Ymmärrä näitä miehiä nyt sitten.

Jottei tämä nyt aivan tilittämiseksi mene, ajattelin pohtia alennusmyyntejä - ovathan nuo jokseenkin ajankohtaisia. Ihmiset menevät massoittain kauppoihin, ostavat muka tarvitsemiaan tuotteita, muka halvalla ja olevat muka onnellisia. Tohdin epäillä, mutta onneksi minun mielipidettäni ei kysytä. Ei sen puoleen, ostin itsekkin alennusmyynneistä uuden lenkkipipon, kauluspaidan ja topin... mutten mä mikään pulmunen sanonutkaan olevani, saati onnellinen. Enkä myönnä välttämättä tarvitsevani niitä tuotteita. Huomasin tänään senkin, kuinka ihanaa on olla vajaa 160 cm pitkä, vaatekaupoissa voit vaivatta surffailla lasten ja aikuisten puolella - molemmilta puolilta voit ostaa vaatteita!

Näihin hekumallisiin tunnelmiiin päätämme tänään.