Niin on tämäkin viikko saatu enempi tai vähempi kunniallisesti päätökseen. Päivänä tämä päivä on ollut varsin bueno, mitä jos ei lievää laiskuuttani lasketa (jätin sopimuksen kirjoittamisen huomiselle...). Ajan tuolta tuiki kärkeältä tehtävältä vei jälleen reipas kävelylenkki kauniissa ulkoilmassa. Ei jumatsui, miten mä rakastan tuollaista talvista pakkasilmaa höystettynä auringonpaisteella (no nii! onnistuin kuullostamaan keski-ikäiseltä). Aivan eilisen lenkin pituuteen en päässyt kantapäitä vaivaavien rakkojen takia, mutta reipas puolet eilisestä tuli kyllä käveltyä.

Lenkkeilyn lisäksi sain pykäistyä muutospäiväkirjan aluille. Todella näppärä tuki, tämän blokin lisäksi elämänmuutokselleni, joka siis alkoi vuoden vaihteesta. Hyvin on neljä ensimmäistä päivää mennyt... niin ja tätä vuottakaan ei ole enää jäljellä kuin 361 päivää... ja koko elämää oletetusti paljon paljon enemmän. Turhia pilkun viilauksia moiset, jätänkin ne tältä istumalta vähemmälle.

Illan suussa tuli mieleeni ajatus, että lenkkeily on niin kamalan yksipuolista, joten päätin vetäistä jumpat huoneeni lattialla päivän kirsikaksi. Tuli mieleen, että tässähän voisi fiilistellä äidin vanhojen c-kasettien tahtiin ja löysinkin Cliff Richardin ja Popedan seasta Anna -lehden aerobikkasetin. Moisesta löydöstä riemastuneena tyrkkäsin kasetin laitteeseen ja ryhdyin jumppaamaan. Tosin se jumppa loppui lyhyeen, sillä nauramiseltani en päässyt puusta pitkälle. Onneksi jumppani pelasti Michael Jackson, jonka kuumia mooveja seuraillen sain hien pintaan ja puntit nousemaan. (:

Huomenna vuorossa kaverin kanssa treffailu ja kasvojen mikrohionta. Ehkä minäkin näytän huomenna ihmiseltä! Ehkä minusta tulee jopa kaunis! (okei, nyt mä liioittelin... :P)